Third image

Third image

First slide

First slide

Second image

Second image

tiistai 19. lokakuuta 2010

Sormivirkkailuja huopautuvasta langasta


Viime viikkoina ei oikein ole käsityöprojektit edenneet ja tekeminen on takkuillut. Mutta perustaito eli sormivirkkaus on sentään edes jotenkin onnistunut :). Sormivirkkasin nimittäin yhdestä suosikkilangastani eli Garnstudion Eskimosta pitkiä lankakäärmeitä, jotka huovutin pesukoneessa ja ompelin/kokosin istuinalusiksi. Ohje on norjalaisesta blogista Hildes hekle-strikkeri-hurra! (ihana nimi muuten blogilla) ja ohje löytyy suoraan täältä norjan lisäksi englanniksi.  Hilden blogin löysin puolestaan blogilistaltallani olevan ihanaisen Solbergets mange prosjekt -blogin kautta, jossa alusia oli myös tehty Syttende maj -juhlia varten keväällä. 

Sen verran Hilden ohjetta muutin, että käytin alustoihin ohjeen neljän Eskimo-kerän sijaan viisi kerää, jolloin sain istuinalustan kooksi noin 30 cm (mahtuvat muuten hyvin myös reppuun mukaan syysretkille.) Käsittelin istuinalustan toisen puolen vedenpitäväksi Hobby Pointista saatavalla Artidee-lateksilla, jota käytetään muottien valmistamiseen. Samalla sain myös työtä nopeutettua, sillä alusten käsin ompeleminen olisi vienyt iäisyyden.  Nyt tein niin, että ompelin alusten keskustan käsin ympyräksi saadakseni lopputuloksesta siistin ja kieritin sen jälkeen loput "huovutetut käärmeet" kontaktimuovin päällä ympyräksi ennen lateksin sivelemistä. Lateksin kuivuttua otin sitten vaan kontaktimuovin toiselta puolelta poies ja sivelin vielä toisen kerroksen lateksia ensimmäisen päälle. Ihan kyllä tykkään lopputuloksesta. Ainut vaan, että istuinalusille tuli  lankoineen ja latekseineen aika paljon hintaa, vaikka sainkin hyödynnettyä vanhoja jämiä ja  löysin valkoista Eskimoa kesällä halvalla lankaliike Menitan alesta. 


Kahdesta kerästä violettia Eskimoa syntyi myös yllä oleva pannunalunen, mutta voi olla, että siitä tulee myös vielä istuinalunen, kun ei tälle taida oikein olla käyttöä. 

Kivaa viikon jatkoa toivotellen,

Pirjo :) 

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Rakkaita asioita


Meijerielämää-blogista saamani Cherry on Top -tunnustuksen mukana tuli toive listata itselle kolme rakasta asiaa, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi sitä tehtyä. Rakkaita asioita on toki monia, mutta tässäpä kolme miulle tärkeää blogin teemoihin liittyvää asiaa kuvien kera eli vanhat esineet, Kartanonkoski ja käsillä tekeminen. 

Vanha tavara on miuta kiehtonut jo lapsesta lähtien ja ensimmäisen ostokseni antiikkiliikkestä olen tehnyt muistaakseni 11-vuotiaana, eli ostin puusta veistetyn ison taikinavispilän, kun eihän ne rahat mihinkään isompaan silloin riittäneet. Vanhoissa esineissä, etenkin oman perheen esineissä, miuta kiehtoo eletty elämä ja tietysti myös ekologisuus. Kuvassa yllä on esitteillä Karhulan lasin säilyketölkki (omenoilla täytettynä), johon äitini lapsuudessa säilöttiin vattuhilloa. Ihan kunnioitettava määrähän sitä on tähän purnukkaan mahtunut ja sen takia homettakin ehti hillon pintaan välillä tulla, mutta se kuorittiin pois ja jatkettiin syömistä, jos hillo ei muuten ollut pilalla. Nykyisin heitetään ihan liikaa käyttökelpoistakin ruokaa pois, ja siihen tulee turhan usein ite ja syyllistyttyä. Kuvassa on myös äitini 11-vuotiaana 1950-luvulla koulussa tekemät käsin ommellut ja kirjotut nauhoilla sidottavat pienet suloiset lasten tyynynpäälliset ja äitini 1960-70-luvulla virkkaama peitto isoisänneliöistä. Tämän peiton tummansinisestä langasta äitini on ensin tehnyt isälleen villatakin, mutta purkanut sen sitten myöhemmin ja uusiokäyttänyt langan peittoon. En näitä normaalisti pidä esillä hillopurkkia lukuun ottamatta, odottavat nimittäin vielä arvoistaan paikkaa ja peitto kaipaa paikkaustakin.


Kartanonkoski, eli kotipaikkani, on myös muodostunut kovin rakkaaksi kaikkine väreineen ja vanhanaikaisine taloineen. Kuvakollaasi yllä ei vaan tee paikan kauneudelle oikein oikeutta. Lähellä on myös pellot ja metsät, Haltialan tila lehmineen ja lampaineen, mutta myös kaikki tarvittavat ja tarpeettomatkin palvelut. Muuallakin voisin toki asua ja haaveissa onkin se punainen tupa, perunamaa ja oma omenapuu, mutta täällä on hyvä juuri nyt. Talojen väreistä saan myös usein inspiraatiota käsitöiden ja sisustuksen väreihin.


Käsitöiden tekemisestä olen myös aina pitänyt, mutta välillä on ollut pitkiäkin taukoja etenkin opiskeluaikana.  Viimeisen vuoden aikana käsillä tekeminen ja uusien tekniikoiden ja taitojen opettelu ovat olleet erityisen tärkeitä ja  oma terapiamuoto työuupumuksesta toipumisessa. Käsitöitä tehdessä koen nimittäin usein flown/virtauksen tunteen, jota en enää pitkään aikaan kokenut entisessä työssäni. Puolitoista vuotta sitten en paljon muuta jaksanut kuin itkeä, mutta tänä syksynä olen taas huomannut olevani joka päivä hymy huulessa hyvällä tuulella, koska koko ajan on niin paljon kaikkea uutta ja mielenkiintoista elämässä. Uuden oppiminen on sekä käsitöissä että muutoinkin miulle tärkeä asia elämässä ja jotain olen aina opiskellut työnkin ohella.

Niin ja yllä esimerkki käsitöistä, eli yksi tuolinpäällinen on nyt kutakuinkin valmis. Ruudullinen ruskea kangas on Pentikin vanha, jota löysin 7 euroa metri Kymen Paviljongin tehtaanmyymälästä. Samasta kankaasta tehtyjä tuolinpäällisiä oli myös Pentikillä myynnissä, mutta olivat valitettavasti liian pienet näihin tuoleihin. Mallin päälliseen otin tuolien alkuperäisistä valkoisista päällisistä - eli käytännössä purin yhden niistä kokonaan. Ratkojaa sain silti aika ahkerasti käyttää, koska valkoisten päällisten kaava ei tietysti täysin sellaisenaan sopinut, koska halusin uusista päällisistä löysemmät ja pidemmät. Yhden päälisen tekemiseen meni miulta noin 5 tuntia aikaa teetaukoineen (lue hermojenlepuutuspausseineen). Vielä on pikkasen säätämistä helman kanssa, mutta muuten olen tyytyväinen sekä työn tulokseen että ulkonäköön.    

Virtaa ja virtausta viikkoon toivotellen,

Pirjo

  

lauantai 2. lokakuuta 2010

Vielä yksi virkattu matto


Eli tällaista mattoa aloitin tekemään jo kesällä, mutta jäipä sitten kesken kuteen loputtua harmittavasti viime metreillä pitsireunusta virkatessa. Nyt sain vihdoin hankittua kudetta lisää ja tässäpä matto esitteillä. Kuteena on Kauhavan Kangas-Aitan Eko-ontelokude (kuten neulomissani tyynynpäällisissä alkukesästä). Lisäkuteen ostin tällä kertaa lankaliike Menitasta, josta kudetta saa mukavaan hintaan eli 9 euroa kilo. Maton mallin olen muuten kopioinut vanhasta pienestä pitsiliinasta pienin muokkauksin. Ihan hauskan näköinenhän tästä ja tuli. Trikookuteesta virkkaaminen tuntui tosin mukavammalta ja trikoosta virkatut matot tuntuvat myös mukavammilta jalan alla.

Pientä syysväsyä on täällä ilmassa auringonpaisteesta huolimatta. Opinnot ovat nimittäin kovin intensiivisessä vaiheessa ja viimeinen kuukausi tuntuu puolen vuoden mittaiselta, kun on niin paljon tapahtunut ja tullut tehtyä (opiskelen siis aineenopettajaksi tämän talven). Eipä toisaalta auta valittaa, kun on tällaisen mahdollisuuden saanut.    

Vieläköhän sitä saisi viimeisteltyä ne keskeneräiset tuolinpäälliset viikonlopun aikana. Energistä viikonlopun jatkoa toivotellen,

Pirjo :)