Third image

Third image

First slide

First slide

Second image

Second image

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Hyvää syksyä meille!


Puuvillalangat ovat vaihtuneet villalankoihin ja pastellisävyt voimakkaampiin väreihin, mutta muutoin mennään näköjään samoilla linjoilla kuin kesäkäsitöissäkin. Tyynynpäällistä yritän tästä tehdä, mutta vielä pitäisi kahteen kuvioon värit miettiä. Lankoina olen käyttänyt Novitan Nallea, Gjestalin Maijaa ja kuulas vaalean persikan sävy on Dalen Lerkeä.

Tai no, aloitin yllä olevan tyynynpäällisen virkkaamisen tänä viikonloppuna ihan vaan viivytelläkseni ompelutöitä. Alla kun on toinen tyynynpäällinen tulossa, joka on ompelukoneen käsittelyä vaille valmis. Mutta kun en vaan nykyisin meinaa sitä Husqvarnaa saada millään otettua esille. Sen verran palavasti haluan nämä kuitenkin valmiiksi ja toisen puolen virkkaaminen yksivärisellä langalla innostaa vielä vähemmän kuin ompeleminen, että eivätköhän nämä tästä pikapuoliin valmistu.


Oikeasti tulin vain toivottelemaan hyvää syksyn ja syyskuun alkua. Nyt alkaa - tai on jo alkanut - omalla kohdalla se mieluisin käsityöaika vuodesta, jolloin syntyy myös parhaimmat ideat kesän levon jälkeen. Mitenkäs on sinulla?

Luovuudeniloa toivotellen,

Pirjo 

Above a sneak peak to pillows I am crocheting at the moment. It is time to change cotton yarns to wool yarns and light colours to deeper ones and welcome autumn, my favourite time of the year when it comes to crafting. I always get my best craft ideas this time of the year, do you feel the same? Wishing you a happy and creative autumn!

And yes, I decided to start writing a few words in English instead of Swedish at the end of the post, because I've gladly noticed that this blog has some readers outside the Nordic region. Autumn is traditionally a time for new beginnings so let this be one of them in this little creative space of mine.  

lauantai 23. elokuuta 2014

Tabletille virkattu päällinen


Tabletin päällisiä on mielestäni mukava virkata. Ne ovat sopivan pieniä töitä, mutta kuvioilla, väreillä ja pinnoilla pääsee sopivasti leikkimään. Saimme ennen kesälomia töistä tabletit käyttöön ja kesän aikana syntyi kaksi erilaista kirjovirkattua päällistä puuvillalangoista. Mukana on mm. Dropsin Cotton Time -lankaa ja Mandarin Medi -lankaa eri sävyissä. Mandarin Petit -lankaakin on muutamassa raidassa kaksinkerroin virkattuna ja on mukana jokunen muukin puuvillainen jämälanka.


Vuoritin ensimmäisen tabletin ja nappi pitää tabletin päällisen sisällä. Ensimmäistä tehdessä olin varovainen värien kanssa ja laitoin harmaan sävyn tasaamaan alkuun virkkaamieni kuvioiden värikirjoa. Kuljetin toisesta kerästä harmaata lankaa mukana, jotta harmaasta osasta tulisi yhtä paksu ja leveä kuin kirjovirkatusta osasta. 

Sitten annoin mennä ja seuraavaksi syntyi alla oleva päällinen. 

Tai itse asiassa syntyi kaksi. Kuvassa toisen alla olevasta päällisestä tuli nimittäin liian pieni kun virkkasin sen puoli numeroa pienemmällä koukulla kuin mitä ensimmäisen (eli nrolla 3,5 nron 4 sijaan). Tarkoituksena kun oli tehdä päällinen, johon en ompele vuorta, niin ajattelin, että se saa olla hieman tiukempi, mutta tulikin sitten liian tiukka. Tein sitten vielä kolmannen version. Ihan en jaksanut samanlaista taas tehdä, joten tein aina yhdestä kuviosta kaksi kierrosta lyhyemmän.

Yleensähän kirjovirkkauksessa kannattaa valita normaalia virkkausta pienempi koukku, tai ainakin näin olen itse kokenut. Mukana kulkeva lanka jää silloin paremmin piiloon ja kuvioista tulee myös selkeämpiä. Tosin olen myös huomannut, että jos valitsen liian pienen koukun, niin isken langan koko ajan puoliksi eli tulee puolittaisia silmukoita ja virkkaaminen tuntuu työläältä muutenkin.


Silmukoita päällisissä on 80 ja koukkuna käytin nro 4:sta. Toisen tabletin aloitin tekemällä 80 ketjusilmukkaa, jotka yhdistin ympyräksi, tein muutaman yksivärisen kierroksen tummansinisellä ja sen jälkeen aloitin kirjovirkkauksen eli lisäsin mukaan vaaleansinisen langan. Toisen tabletin aloitin muistaakseni 38 ketjusilmukalla ja virkkasin ks:iä ympäri ketjusilmukkarivin eli ensin toiselta puolelta ja sitten toiselta puolelta. Yhdistin lopussa kierroksen ensimmäiseen ks:ään. Ketjusilmukkarivin päissä lisäsin myös yhdet silmukat ja näin tässäkin työssä on 80 silmukkaa, mutta samalla syntyi pussille pohja. 

Yhtä väriä virkkasin aina 8 silmukkaa ja sitten vaihdoin toiseen sävyyn. Seuraavalla kierroksella siirsin väriä aina yhden silmukan oikealle, mutta tein siis aina 8 silmukkaa samaa väriä (olen vasenkätinen, joten oikealla kädellä virkatessa kuviota siirretään vasemmalle ja koko kuviohan juoksee myös toiseen suuntaan eli "kärjet" viettävät oikealle). Näin jatkoin 4-5 kierrosta ja kun halusin kuvion lähtevän viettämään toiseen suuntaan, virkkasin seuraavat 4-5 kierrosta kumpaakin väriä samanvärisiin silmukoihin kuin neljännellä kierroksella. Tällöin kuvio automaattisesti lähti "palautumaan takaisin" toiseen suuntaan. Tiedä saako tästä selityksestä mitään selvää, mutta jos nämä tabletin päälliset jotakuta kiinnostaa, niin voin toki selkeämminkin yrittää näiden tekemisestä kertoa.   

Nämä kuviot viettävät oikealle, mutta jos virkkaa ainoastaan silmukan etureunaan, niin sittenhän kuvio etenee
suoraan ylöspäin, mutta kuviota pitää toki silloin jokaisella kierroksella siirtää, joko vasemmalle tai oikealle.


Takapuolella näkyy toki sauma kierrosten yhdistämisen takia, mutta se on käytössä painunut aika näkymättömäksi. Toinen vaihtoehto olisi tietty virkata spiraalina, etenkin yksivärinen yläosa, mutta nyt tuli vaan automaattisesti näin tehtyä. Toisessa onnistuin piilottamaan sen paremmin sivuun. Kelpaa kuitenkin hyvin minulle näinkin ja ilostuttaa silmää töitä tehdessä!

Nyt on kuitenkin villalankojen ja alpakoiden aika. Kuvissa näkyykin jo seuraavien töiden lankoja.

Oikein rentouttavaa viikonloppua meille kaikille! Ja tänne on taas löytänyt uusia lukijoitakin, lämpimästi tervetuloa!

Pirjo

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Norsk Trikotasjemuseum - Norjan tekstiiliteollisuuden museo


Kävin heinäkuussa lomailemassa Bergenissä Norjassa. Tuntui siltä, että tänä kesänä on päästävä ihailemaan vuoria ja olin myös pitkään haaveillut vuonoristeilystä ja junamatkasta Oslosta Bergeniin, jota sanotaan yhdeksi maailman kauneimmista. Eipä ole kyllä siihen väittämään vastaansanomista, hienot ja vaihtelevat olivat maisemat junan käydessä vajaassa 1300 metrissä, vaikka eipä ole omissa junamatkakokemuksissa montaa vertailukohtaakaan. Sää oli suurimman osan matkasta samanlainen kuin mitä viime päivinä Suomessa eli kylmä ja sateinen, mutta eipä sää maisemia rumentanut ja pilvien leijaillessa alhaalla ne toivat dramaattiseen luontoon vielä oman vivahteensa.


Yksi sateisten päivien vierailukohteeni oli Salhusissa sijaitseva Trikotasjemuseum eli The Norwegian knitting industry museum. Tämä tekstiilitehdas perustettiin vuonna 1859 ja se oli tunnettu mm. sotien jälkeen laadukkaista Krone Maco alusvaatteistaan. Tehtaalla tehtiin tuotteet langan kehräämisestä lähtien. Sana trikotasje tarkoittaakin neulosta, neulottua kangasta. Tuotanto lopetettiin kannattamattomana vuonna 1989, kuten monelle yritykselle kävi Suomessakin, mutta onneksi tehdas sai uuden elämän museona. Tiedä onko vastaavanlaisia museoita missä muualla päin ja sijaintikin on kaunis vuonon rannalla, joten tänne kannattaa omasta mielestäni poiketa, jos Bergenissä vierailee. Tosin tehtaan alkuperäiset koneet oli oppaan mukaan heitetty vuonoon tehtaan lopetellessa toimintaansa (!), joten nykyiset museokoneet ovat muualta Norjasta tuotuja. Yllä kuvissa muutama kaunis esimerkki vanhoista koneista. Kuten oppaamme totesi, mitä vanhempi kone, sitä kauniimpi metallisine ja puisine yksityiskohtineen. Eipä ole siihenkään vastaansanomista.


Jos ovat vanhat koneet kauniita niin, niin oli itse rakennuskin. Onhan näissä vanhoissa tehdasrakennuksissa valkoisine poikkipuineen ja puisine lattioineen ihan oma tunnelmansa. Ennen museovisiittiä kannatti katsoa puolen tunnin filmi tehtaan historiasta ja arjesta, jolloin vierailu tehdassaleissa sai ihan oman perspektiivinsä, kun oli kuunnellut ja katsellut entisten työntekijöiden muisteluita. 


Museon koneet pidetään edelleen kunnossa toiminnassa ja kierroksella opas kertoi työvaiheista karstaamisesta neuleiden valmistukseen ja näytti samalla miten mm. neuloskoneet toimivat ja lankaa kerrattiin. Viimeisenä kohteena oli ompelimo, jonka kaavoja on yllä rekillä roikkumassa. Museolla valmistetaan vielä oman museopuodin tarpeisiin neuletuotteita ja kerrataan villalankoja. Muutama vyyhti villalankaa lähtikin sieltä myös kotiin mukaan. Museolla on myös erityisiä päiviä, jolloin vanhat työntekijät tulevat entiselle työpaikalleen "töihin" ja museovierailijat voivat tällöin käydä kyselemässä heiltä heidän työstään ja työprosesseista.


Eloa museoon tuovat myös ohjelmalliset neulekahvilat, ja katselin museon nettisivuilta, että syksyn ohjelmassa on mm. neulomisesta koko kroppaa apuna käyttäen erään norjalaisen neuletaiteilijan johdolla ja tulossa on myös oma uusi neulemallisto. Menisihän sitä, jos Bergenin lähistöllä asustelisi.
  
Museossa on myös mukava kahvila, jossa voi nauttia museossa leivottuja kakkuja tai vohvelit kierroksen päätteeksi. Täältä tuli poistuttua leveä hymy huulilla ja tämä on varmasti myös mukava koko perheen kohde. Itse olin ainakin kovin kiitollinen, että oli mahdollisuus täällä vierailla.
 
Pirjo

torstai 14. elokuuta 2014

Kesälomavirkkailuja eli berberimattojen inspiroimaa


Olen jatkanut kevään ja kesän aikana kokeiluja harlekiinimatossa käyttämälläni "harlekiinikirjovirkkaustekniikallani". Yllä oleva kuvan matto on lainannut kuvionsa Marokon Atlas-vuorilta, josta ne monissa sisustuslehdissä viime aikoina näkyneet, ja mm. myös Eamesin pariskunnan ja Alvar Aallon 1950-luvulla piirtämiensä huonekalujen seurana käyttämät kauniit Beni Ouarain -matot ovat kotoisin. Näissä berberimatoissa minuakin viehättävät yksinkertaiset viivat, kuviot ja timantit, jotka joissain matoissa näyttävät kuin vapaalla kädellä kynällä piirretyiltä. Virkkaamalla en toki pääse samanlaiseen herkkään lopputulokseen, vaan viivoista tulee pakosta viivasuoria tai muuten kuviot hajoavat. 

Kovin suoraviivaisesti matto ei kuitenkaan syntynyt. Tämä taitaa olla peräti neljäs versio samalla kuviolla, kun mikään materiaali ei oikein tuntunut oikealta ja puuttui myös visio maton sijoituspaikasta ja en siten tiennyt sen kokoa. Kannatti kuitenkin tehdä niinkin moneen kertaan, kun matosta tuli oikein mieluinen, vaikka kyllähän sitä aidon vintage-berberimatonkin kotiinsa huolisi. 

Tämäkin matto on tehty Novitan Tuubi-kuteesta, kuten keväällä virkkaamani harlekiinimatto. Onneksi Tuubin musta väri ilmestyi kauppoihin heinäkuussa. Olen huomannut, että Tuubi on oikeastaan aika mukava kude näihin kirjovirkattuihin mattoihin tasaisuutensa, sopivan paksuutensa ja pehmeytensä takia. Vielä lisään kenties valkoisesta langasta matttoon hapsut, pitää sitä ainakin kokeilla.


Taustalla näkyy myös toinen kesäkäsityöni, matto kenties sekin tai sitten tuleva kori. Tosin tiedä sitten onko inspiraatio tähän tullut Marokosta, Meksikosta vai mistä päin maailmaa. Kokeeksi istutin sen Beni Ouarain -inspiraation viereen, mutta ei se siihen sitten kuitenkaan jäänyt, eli täytyy keksiä mustavalkoiselle matolle uusi kaveri viereen ja ruokailuryhmää rajaamaan.

Päivän valossa tämän maton kuvio on omalle silmälle aika haastava, matto tuntuisi vaativan paljon tilaa ja kenties valkoisen lattian taustakseen. Illan tullen valkeat timanttikuviot syttyvät kuitenkin loistamaan ja värit pehmenevät. Silloin olen aina sitä mieltä että mattohan tämä on. Ehkäpä tämä onkin sellainen iltanuotion tai kynttilänvalon matto, joka rullataan auki illalla ja jolla on hyvä pohtia mennyttä päivää, sen timantteja. Ja jollaisella kenties menneinä aikoin kuunneltiin heimon vanhusten tarinoita ja elämänviisauksia menneiltä ajoilta. Lankoina on taas varastossa olleita Novitan Hanko-lankoja.


Mutta vielä takaisin tähän mustavalkoiseen mattoon. Tätä on pitänyt tutkia eri suunnista. Kauneimmalta omaan silmään matto näyttääkin tästä perspektiivistä kameran linssin läpi katseltuna tai ilman, kun maton tekstuuri myös tulee esiin. 


Ja vielä yksi kuvakulma. Jätin lopussa viimeisen kuvion avoimeksi, keskeneräiseksi. Kuten elämässäkin moni asia on aina keskeneräistä, niin saa olla tämä mattokin.  

Kiitos vielä kaikille monista harlekiinimaton kommenteista, vaikka kiitos onkin kestänyt näin kauan julkaista. Ja lämpimästi tervetuloa uusille lukijoille!   

Tällä viikolla on palattu lomilta hyvin virkistyneenä ja hyvin myös virkanneena. Oikein antoisaa lukuvuotta meille kaikille koulun aloittaneille!

Pirjo